Sumuiset viikot

Hei, täällä ollaan vaikkei siltä aina näytä. Pari viime viikkoa on mennyt melkoisessa sumussa. Töissä on ollut haipakkaa ja sen lisäksi olen takaraivossa jännittänyt silmieni uusintaleikkausta. Minultahan leikattiin silmät Femtolasik menetelmällä kesäkuussa, ja ensimmäisellä kerralla ei valitettavasti saavutettu toivottua lopputulosta. Minulle jäi lopulta miinusta toiseen silmään -1.0 ja toiseen -0.75. Nämä olisi olleet aivan hyvät lukemat ajatellen mahdollista ikänäköä, jolloin pieni miinus voi kumoutua nollaksi, mutta en vielä vajaa kolmekymppisenä halua varautua mahdolliseen ikänäköön. Joten lopulta harkkinnan jälkeen päädyin uusintaleikkaukseen, vaikka en kyseiselle leikkuupöydälle olisi mielelläni enää kivunnut. Uusintaleikkaus tehtiin viime viikon keskiviikkona, juuri ennen itsenäisyyspäivän vapaita. Olin ottanut siihen pidemmät vapaat, jotta saisin toipua leikkauksesta rauhassa. Leikkaus meni toimenpiteenä hyvin, vaikka se jännittikin. Silmäni tuntuivat heti leikkuun jälkeen paremmilta, viimeksi en pystynyt pitään silmiä leikkauksen jälkeen oikeastaan ollenkaan auki. Nytkin silmäni alkoivat kyllä vuotamaan melkein heti ja sitä tuskaa kesti aina siihen asti kunnes nukahdin päiväunille, ja niiden jälkeen herätessä tilanne oli taas jo paljon parempi. Lähdimme myöhään illalla vielä ajelemaan mökille, koska vointini oli hyvä ja halusimme herätä sieltä seuraavana aamuna. Minulla oli silmien kontrollikäynti nyt tämän viikon maanantaina, ja leikkaus meni kyllä paremmin sillä näköni oli jo selkeästi parempi verrattuna leikkausta edeltävään aikaan. Ja tunsin minä sen toki itsekin, kun aiemmin olin joutunut siristelemään ja nyt en ainakaan huomaa sitä enää tekeväni.

Viime viikonloppu mökillä oli ihan paras. Söimme todella hyviä ruokia, minä leivoit pipareita ja piparkakkutalon, nautin takkatulesta ja pitkistä unista ja katselimme muun muassa ampumahiihdon maailman cupia. En keksi parempaa. Vielä kun olisin voinut saunoa, mutta se oli kiellettyä silmien vuoksi.

Nyt tänään napsin muutamia kuvia meidän kodin joulukoristeista ja ajattelin alkaa käymään nyt niitä lävitse. Ensi viikko on vielä tiukka viikko töissä, mutta sitten on mukava viiden päivän joululoma tiedossa.




Kun kuluttaminen kyllästyttää

En voi kehuskella olevani se kaikista viisain kuluttaja, enkä tuskin sellaista kuvaa näin lifestyle blogia kirjoittavana ole koskaan antanut. En koe kuitenkaan koskaan olleeni myöskään sieltä pahimmasta päästä. Blogien alkutaipaleella oli varsin luonnollista esitellä blogissa kaikki mahdolliset ostokset, joka ulkopuolisen silmistä saattoi näyttää hirveältä tuhlailulta.

Viime viikkona toitotettiin joka tuutista black fridayta, tai monet kaupat olivat siirtyneet yhden päivän sijasta kokonaiseen viikkoon. Sähköpostilaatikko täyttyi mainosviesteistä, vaikka itseasiassa suurimman osan olen unsubscribannu uuden puhelimen tultua käyttöön. Olen kutsunut itseä täällä blogissakin nimellä ale hunter, eli alennuksien metsästäjä, mutta tämä rapakon takaa rantautunut kulutusjuhlapäivä ei ole koskaan saanut minua syttymään. Tänäkin vuonna vietin black fridayn sijaan älä osta mitään päivää, ellei ruokaostoksia lasketa. 

Siihen miksi tämä päivä ei ole saanut minua innostumaan, on kaksi keskenään hyvin erilaista syytä. Ensimmäinen on se, että aina kun aion ostaa jotain, haluan varmistua että saanhan sen varmasti edullisimpaan hintaan, ja selaan kaikki verkkokaupat läpi. Kun black fridayna on joka puolella alennuksia, eikä minulle ole tarvetta ostaa mitään, niin jos löytäisinkin jotain kivaa jonka haluaisin tilata, niin joutuisin tekemään hirveän työn selatakseni kaikki kaupat läpi, että ostanhan sen varmasti halvimmasta paikasta. Toiseksi, en ymmärrä hirveää ostohysteriaa, jos ei ole oikeaa tarvetta jollekin. Jos minulla olisi ollut jokin tietty juttu kiikarissa, niin toki olisin katsonut kaupasta saisiko sen haluamani jutun nyt hyvällä alennuksella, mutta kun tarvetta ei millekään ole. Nykyään jos olen kiertelemässä kaupungilla, mitä teen yleensäkin todella todella harvoin, kysyn jokaisen tuotteen kohdalla aina itseltäni mielessä antaako aihetta, onko tarvetta? ja yleensä tuote päätyy takaisin hyllyyn. Jos oikeasti jotain haluan, se jää kaihertamaan mieltä pitkäksi aikaa, ja sitten voin sen hankkia.

Nykyään on myös joululahjatoiveiden asettaminen ihan hirveän vaikeaa. Kun en halua pyytää keneltäkään mitään, mitä en oikeasti tarvi. Ja yleensä jos jotain tarvin, ostan sen hyvin nopeasti ihan itse. Rakastan joululahjojen ostamista ja antamista, mutta vain siinä tapauksessa että tiedän ostavani lahjan saajalle oikeasti hyvän lahjan, joka tulee varmasti tarpeeseen tai ainakin käyttöön.

Olen ajatellut näitä asioita tosi paljon etenkin tänä syksynä. Ilmastonmuutos on enemmän pinnalla kuin koskaan ja kaikkialla meuhkataan järkevästä kuluttamisesta. Minulla olisi monella saralla tässä todella paljon petrattavaa, mutta ensimmäisenä olen alkanut miettiä tätä kuluttamistani entistä enemmän. En halua luopua kaikista mukavuuksista, ja haluan yhä edelleen saada uusia kokemuksia matkustamalla, mutta jollain tapaahan minunkin on kannettava korteni kekoon. Yhtenä ihan pienen pienenä askeleena olen jättänyt esimerkiksi pillin nykyään tilaamatta ravintolassa. Mutta isompana asiana, haluan panostaa vieläkin pitkäikäisiin tavaroihin, ja jatkossa ostaa aina harkiten. Artekin buy now, keep forever -slogan, on mielestäni todella oiva tavoite, tokikaan ei kaikissa asioissa mahdollinen.

Onko ilmastonmuutos saanut sinut ajattelemaan kulutustottumuksiasi?


Jouluperinne josta en luovu

Joulu on sellainen juhla, jossa minulla ja perheelläni on monia perinteitä. Jotenkin tuntuu, että perinteet ei ehkä ole tänäpäivänä se muodikkain juttu. Pitäisi koko ajan kokeilla jotain uutta ja kehittyä. Vai onko tunne vain päässäni? 

Yksi jouluisista perinteistä, josta en somenkaan yleistyttyä ole luopunut on joulukorttien lähettäminen ihan postitse. Minusta on ihana lähettää muutamia joulukortteja ja kyllä minä taidan itsekin ihan pomppia ilosta jos sellaisen nään postiluukusta kilahtaneen. Vaikka hyvän joulun toivotusten lähettäminen somessa tai tekstiviestillä on superhelppoa, on kortti yksinkertaisesti mielestäni niin paljon kivempi ja spesiaalimpi. Joulukortit valitsen joka kerta tarkkaan. Tykkään yleensä korteista, joissa ei "tapahdu liikaa" ja tonttuja ei korteistani löydy. 

Tänä vuonna en ollut ehtinyt kortteja vielä ostaa, kun tuttuni kysyi haluaisinko setin hänen itse suunnittelemiaan joulukortteja. Olin ihastellut hänen supersöpöjä kortteja ja muita maalauksia jo instagramissa (@ateljeninamaria), joten totta kai halusin. Nina on alunperin kotoisin Kempeleestä ja hän on ihan vastikään perustanut oman toiminimen Atelje Nina Marian. Koska yritys on vasta näin alkuvaiheessa, myy Nina kortteja instagramin ja Facebookin kautta, joten mikäli nämä söpöt kortit ihastuttivat sinutkin ja haluat tukea häntä yrityksen alkutaipaleella, voit ostaa niitä instagramin kautta hintaan 2e/kpl tai 15e/10kpl.

Eikö olekin ihania? Oma lempparini on ehkä tuo jossa kettu maistaa lumihiutaletta. Ei voi kun kadehtia, että jollakin on taito saada omin kätösin jotain tällaista aikaiseksi! Kiitos Nina korteista :)


INSTAGRAM @LINDAKAUP



Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa. Selaamalla sivustoa hyväksyt niiden käytön. Lisätietoja täällä.
© Linda Serafia. Design by Fearne.